Sadan kilsan Klamydia-Kävely

Tätä kaikkea on jo ehditty kokemaan matkan varrella, kun takana on 30km. taivallusta. Nyt yritämme ravita ruumiitamme täällä Häijään Nesteellä, tosin kumpikin voi sen verran huonosti, että tätä syömisnautintoa voisi parhaiten kuvailla hanhien pakkoruokinnaksi.
Matkaa olemme taittaneet nyt reilut viisi tuntia. Aluksi kivan reippaaseen tahtiin, kunnes Kallen varpaat hankautuivat kenkään, lopputuloksena verinen sukka. Kengät vaihtui ja matka jatkui. Minulle vasta viimeiset 2km. olivat tuskien taivalta, mutta nyt lepuutamme tykyttäviä jalkoja hetken, yritämme todistella toisillemme, että selätämme tämän matkan.
Oikeastaan ainoa asia, joka raastaa hermoja on vierestä suhaavat autot, joita on yllättävän paljon ja pitävät yllättävän kovaa ääntä.
Alunperin mietimme, että milloin puheenaiheet meiltä mahtavat loppua. Saimme todeta että heti. Ei ole mieltä ylentävää huutaa kurkku suorana joko eteen tai taakse, saadakseen vastaukseksi, ”Mitäää!!!”
Jotta saimme edes jotain tekemistä reissumme ajaksi, niin olemme keränneet ojanpientareelle heitettyjä cd-levyjä. Nyt niitä on kasassa kolme.
Energiajuomaa ja geelejä kuluu tasaiseen tahtiin. Askelmittari näyttää reilua 30 000 askelta, tosin se oli ilmeisesti tiltannut jossain vaiheessa.
Molemmat ovat päässeet myös kokemaan puskapissat, joiden suorittamiseen kohtalaisen syvä hanki tuo omat haasteensa. Huomioliivi on myös erittäin hyvä matkassa mukana, mutta kun jolkottelet kilometrin umpimetsään laskeaksesi housusi, niin loistat taatusti edelleen tielle.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että nämä perseet eivät enää tästä huoltoaseman penkistä nouse, mutta tottakai nousevat. Kohta taas viipotamme (ei ehkä kuvaavin ilmaisu..) kohti puolivälipysäkkiä. Jos kaikki menee putkeen, niin olemme perillä hieman kymmenen jälkeen. Blogin kello on muuten ilmeisesti jotenkin virheellinen, kello on nyt 16:04.
Muutaman tunnin päästä pääsemme myös virittelemään otsalamppuja päähän ja kas, taas on matkanteossa yksi jännitysmomentti lisää.
Hauska tapaus sattui tuossa muutama kilometri ennen ruokapaikkaa, kun joku ohiajava autoilija kysyi, ”Klamydian keikalle menossa?” Vastattuamme myöntävästi, hän sanoi lukeneensa Satakunnan Kansasta meidän kävelystä ja oli lähtenyt tienpäälle katsomaan pitkällekö olimme edenneet. Siinä muutama sana vaihdettiin ja kannustusten saatteleana jatkoimme matkaa. Tuli hyvä mieli vaikka jalat kirkuivatkin aikalisää. Tällä fiiliksellä etenimme pitkän tovin 🙂
Nyt on aika käydä nauttimassa sisävessan tunnelmasta, pakata laukut ja suunnistaa jälleen tien päälle. Jos hyvin käy, meistä kuullaan seuraavaksi puolivälipysäkkimökillä.
Nauttikaa te kaikki, jotka saatte lukea tätä sohvannurkasta 😀

-Piia ja Kalle-