Matka on viimein taputeltu kasaan.
Päästyämme sunnuntaina hotellille, ensimmäinen toimeenpide oli nukkuminen. Pienen torkahduksen jälkeen avasimme shampanjapullon ja kilistelimme tyylikkäistä valkoisista muovimukeista matkamme päätökselle.
Huipennus oli toki vielä edessä, koska keikalle mennään vaikka pää kainalossa 🙂
Edes kenkävalinta ei tuottanut kohdallani suurempia ongelmia, koska isoimmat rakot löytyivät kantapäistä, oli lähes helpotus vetää 12cm. korkoa jalkaan ja paine kantapäistä, sekä venytys pohjelihaksesta katosi olemattomiin. Ainoa suurempi vaiva oli edelleen polvissa ja toki ihan normaalissa lihaskivussa, joten kovin tyylikästä kulkuni ei suinkaan ollut.
Kalle veti myös ykköset päälle ja näin olimme valmiita suuntaamaan kohti Kinoa ja Klamydian keikkaa. Kirahvi suuntasi itseoikeutetusti keikalle mukaan. Olihan se kulkenut pitkän matkan reppuni sivutaskussa, niin olisi ollut ikävää jättää kaveri yksin hotellihuoneeseen.
Kävimme vielä Passionissa yksillä olusilla moikkaamassa kaveriani, jonka jälkeen tilasimme taksin alle ja suuntasimme sen 500m. Kinon ovelle..
Jono oli valtaisa, joten ei muuta kuin jonon hännille seisomaan. Hauska tilanne sattui seisoessamme jonossa, kun edellä olevat alkoivat pohtimaan, että pääsivätköhän kävelijät perille. Siinä seisoimme ja kuuntelimme keskustelua, joka onneksi käytiin hyvin positiivisessa mielessä. Olisin varmaan kopannut korkkarilla takaraivoon, jos joku olisi alkanut vähättelemään suoritustamme 😀
Jonossa menikin lähes tunti, mutta voin sanoa että kaiken kokeman jälkeen minihameessa pakkasessa seisominen ei ollut mitään, vaan juhlafiilis oli korkealla vaikka humalaiset kuseskelivat ympärillä ja osa napisi siitä että jotkut pääsivät jonon ohi. Ei haitannut meitä sitten pätkääkään.
Sisälle päästyämme lunastimme vapaalippumme. Suuri kiitos kuuluu näistä Klamydian keikka-asiota hoitavalle taholle. Emme tällaista pyytäneet, joten olimme luonnollisesti todella otettuja. Olimme kyllä sähköpostitse esittäneet kainon pyynnön, josko Vesku laulaisi Miljoonan kilsan tennarit. Ja lauloihan Vesku 🙂 Fiilis nousi kohdallamme vielä paljon kattoa ylemmäs, kun Vesku bongasi meidät yleisöstä, kehui suoritustamme kehoittaen vielä juhlimaan ja nauttimaan. Sen me teimme!
Onneksi bongasimme myös loistavan paikan, josta pystyimme seuraamaan koko keikan. Ottaen huomioon jalkojen olemattoman kantokyvyn, niin tuuppasin ahterini kiinni baaritiskin reunaan, jolloin pystyin yläkropalla heilumaan ja hillumaan täysillä, kuitenkin niin että jalat eivät tainneet liikkua keikan aikana senttiäkään 😀
Klamydian loistokeikka teki kaikesta kärsimyksestä vaivan arvoisen. Niin uskomattomalla energialla äijät vetivät keikan alusta loppuun, vaikka tiiviin pääsiäiskiertueen viimeinen etappi varmaan jo söi jokaista miestä.
Keikan jälkeen kävimme vielä ”luovuttamassa” rahaa Black Jack-pöytään tutulle pelinhoitajalle ja suuntasimme Hesen kautta hotellille.
Seuraavana aamuna heräsimme yhdeksältä. Ensimmäinen tunne oli, että ainoa mikä liikkuu on silmät. Puoleen päivään mennessä olimme jo ähisten pakanneet laukkumme ja suunnistimme Toreroon syömään. Ruoka oli taivaallista ja palvelu aivan ensiluokkaisen hyvää. Viihdyimme parin tunnin ajan, jonka jälkeen suuntasimme pienin köpöaskelin aurinkoiseen ulkoilmaan.
Bussia odotellessa minä keskityin korkeakulttuuriin, eli Juoppohullun päiväkirjaan.
Kotona olimme viimein puoli seitsemän aikaan illalla. Kassit eteisen lattialle, kissat syliin ja sohvalle.
Meni alle viisi minuuttia, kun vieressäni oli tällainen näky;
Arvi piti huolta että Kalle sai nukkua rauhassa.
Nyt vuorokautta myöhemmin kun univelat on nukuttu, niin fiilis on raukea ja hyvä.
Arki on aloitettu työnteolla ja kaikki vaikuttaa normaalilta, mutta jotain on kuitenkin jäänyt matkamuistoksi.
Vaikka jalkoja särkee tauotta, kuumetta on molemmilla, energiavaje vielä selvästi päällä ja minun pitää kenties oikean polveni kanssa klinkata lääkäriin, niin ajatus siitä että olemme ylittäneet itsemme on tunteista päällimmäisenä.
Osaamme taatusti arvostaa kaikkea ympärillämme olevaa vielä vähän enemmän kuin aiemmin. Aurinko paistaa ja molemmilla on jo kova halu päästä vetämään tennarit jalkaan ja lähteä ulos nauttimaan keväästä. Kävelyä emme todellakaan lopeta.
Miljoona kilsaa tennareilla on paljon, mutta joka askel on kokemus.
Korostan että kukaan ei meitä ole pyytänyt mainostamaan, mutta kehoitan kaikkia varaamaan lippuja 30.11.2013 Viking Gracelle Klamydian 25-vuotis juhlaristeilylle!
Me olemme jo lippumme varanneet joten ollaan taatusti menossa mukana, koska Klamydia sydämestä ei lähde antibiooteilla 🙂
Nauttikaa elämästä, niin mekin teemme.
Kiitos, kumarrus ja heipat!
-Piia ja Kalle-