Vanhempien vastuu ja tuki evät suinkaan lopu täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Tämän saivat omat vanhempani jälleen kokea, kun kerroin innosta puhkuen uudesta päättömästä suunnitelmastamme.
Minua on kuitenkin siunattu mitä kannustavimmilla ja ymmärtäväisimmillä vanhemmilla, jotka luottavat lapsensa osaavan tehdä hyviä (vaikkakin välillä vähän valtavirrasta poikkeavia) päätöksiä.
Henkinen kannustus on ollut jatkuvasti mukana, vaikkakin luonnollisesti ovat huolissaan ja tarkastavat että olemme muistaneet ottaa huomioon kaikkea oleellista matkasuunnitelmissa, mutta nyt saimme vielä ihan konkreettista ja hyvin suurta helpotusta matkan varrelle.
Vanhempani toimivat huoltojoukkona, jotka esim. kuljettavat suurimmat tavarat puolivälipysäkkiin, kuten lakanat, pyyhkeet, pesuaineet, seuraavan päivän kävelytarpeet, sunnuntain juhlavaatteet, sekä valmistavat meille mökillä ruuat, lämmittävät saunan, toimivat kyytinä ABC-mökki-välillä, sekä lepuutuspisteenä suunnitelluilla levähdyspaikoilla ja kaiken tämän lisäksi vievät edeltä loput tavaramme (lähinnä bilevaatteet yms) sunnuntaina Poriin.
Tämä järjestely helpottaa meitä suunnattomasti, koska muussa tapauksessa reppujemme tila olisi suurimmaksi osaksi täyttynyt lakanoista ja pyyhkeistä, joita olisimme joutuneet turhaan raahaamaan ainakin Kiikoinen-Pori-välin. Samalla säästymme myös puolimatkan ABC-ostoksilta, sekä kaikista mökillä suoritettavista alkuvalmisteluista.
Isän sanat, ”Kyllä matkalla pitää huoltojoukot olla” saivat mielessäni suuremman merkityksen, minun elämän mittaisella matkalla on ehdottomasti parhaat huoltojoukot joita toivoa saattaa <3
Toivon itse olevani edes puoliksi yhtä hyvänä tukena vanhemmilleni mitä he ovat minulle 🙂
Fyysinen kunto paranee, kevätaurinko paistaa ja Kallekin osaa jo kohta Klamydian ”Miljoonan kilsan tennarit” ulkoa, joten mikäs tässä on pienen ihmisen ollessa,
-Piia-